|
NIV -hoidon tavoitteet ja vaikutusmakanismit
Dyspnean lievittäminen
Hengitysvajauksen patofysiologian korjaaminen
Verikaasujen korjaaminen
Hyperkapnisessa hengitysvajauksessa NIV -hoidon tavoitteena ovat hengityslihasten lepo ja toipuminen sekä liiallisen hiilidioksidin poistuminen elimistöstä.
Tärkein suurentuneen hengitystyön syy on sisäinen PEEP (PEEPi). Tätä negatiivista vaikutusta pienennetään käyttäen ventilaattorilla aikaansaatavaa ulkoista PEEP:ia. Hengityslihakset saavat lepoa painetuetun sisäänhengityksen avulla.
Nopea pinnallinen hengitys muuttuu yleensä nopeasti tehokkaammaksi hengitystiheyden laskiessa. Kuollut tila HTL1 pienenee, mikä edesauttaa hiilidioksidin eliminoitumista. Hengityslihaksille annetaan aikaa toipumiseen sillä välin kun hengitysvajauksen laukaissut tekijä saadaan hoidettua.
Käypä sisäänhengitysilman happipitoisuus (FiO2) on se, joka turvaa SatO2 yli 92%. Virtausvastusta alennetaan avaavalla lääkityksellä ja mahdollista infektiota hoidetaan antimikrobilääkityksellä.
Hypoksisessa hengitysvajauksessa keskeinen tavoite on hapettumisen korjaaminen. Sisäänhengitysilman happipitoisuutta (FiO2) nostetaan. Toiminnallinen jäännösilmatilavuus (FRC) nousee ja keuhkojen komplianssi suurenee hoidolla aikaansaadun uloshengityksen jälkeisen positiivisen hengitystiepaineen (PEEP) ansiosta.
Tämä johtaa ventilaatio-perfuusiosuhteen (V/Q) ja hengitystyön pienenemiseen sekä hapettumisen paranemiseen. Tämän lisäksi PEEP pitää pienet ilmatiet ja alveolit auki. Nämä tekijät johtavat hapettumisen nopeaan paranemiseen, mikäli keuhkovaurio ei lähtötilanteessa ole ollut liian vaikea.
Lähteet: Alahuhta et al 2001: 843-850; Bennet et al 1999: 170; Nyman 2002: 76; Preston 2001: 42-43
|
|
|
