|
Infarktin laajenemista rajoittava lääkehoito
Potilaalle annetaan pureskeltavaksi 250 mg nopeasti liukenevaa asetyylisalisyylihappoa, ellei
ole vasta-aiheita (allergia, astma) tai ellei ASA-hoito ole ollut jo käytössä. ASA:lle allergisille voidaan käyttää klopidogreelia. (Heikkilä ym. 2000:513.)
Hoitoa voidaan jatkaa antamalla nitraattisumutetta 2 suihkausta kielen päälle, jos systolinen verenpaine on yli 100mmHg. Annos voidaan toistaa 5 min. kuluttua, kun verenpaine on kontrolloitu. (Alaspää ym. 1999:223.)
Nitroglyseriini-infuusio laskimoon voidaan aloittaa, kun oikean kammion iskemia on poissuljettu ja kun potilas ei ole hypotensiivinen (Heikkilä ym. 2000:513). Diastolinen valtimonpaine pidetään tasolla 60-70 mmHg (Luomanmäki ym. 2001:35-36).
Jos päädytään liuotushoitoon, sen aikana ja jälkeen nitraatin antoa laskimoon voidaan jatkaa. Tämän tarkoituksena on estää suonen tukosalueen supistuminen. (Heikkilä ym. 2000:513.)
Lisäksi aloitetaan hepariinihoito pienimolekyylisellä valmisteella ihonalais-kudokseen (s.c.) kahdesti vrk:ssa (Alaspää ym. 1999:224).
Beetasalpaajat kuuluvat oleellisesti sydäninfarktin lääkehoitoon. Niiden käyttö on aiheellista koholla olevan sykkeen ja verenpaineen alentamiseksi (Heikkilä ym. 2000:513). Päämääränä on vähentää sydämen hapekulutusta. Beetasalpaus voidaan tehdä suoneen annettavalla metoprololilla tai atenololilla. (Alaspää ym 1999:223.)
Beetasalpaus on vasta-aiheinen II ja III asteen eteis-kammiokatkoksessa ja bradykardiassa. Varovaisuutta tulee noudattaa, mikäli potilaalla on astma, sydämen vajaatoiminta tai kotilääkityksenä beeta- tai kalsiumsalpaaja, jonka potilas on äskettäin ottanut. (Alaspää ym 1999:223.)
|
|
|
